Mandy ja Donna olivat pikkuruisessa jäätelöbaarissa. He ottivat lakritsijäätelöä isot annokset ja vielä lakritsikastikkeen kera.
- Mikään ei voisi olla ihanampaa, kuin kesäpäivänä syödä lakritsijäätelöä! Mandy sanoi, naureskellen ja katsoen ulos ikkunasta silmät supussa.
- Aivan! Oletkos kuullut siitä tyypistä, joka riehuu, kuin apina? Se on kuulema joku rikollinen. Me teemme siitä lopun. Donna sanoi ylpeänä.
- En. Onko täällä, joku semmoinenkin? Tyypillistä… Mandy uteli.
- Ei mikä tahansa rikollinen. Se on vaaraksi kaikille koirille! Donna varoitti.
Mandy otti lusikallisen jäätelöä suuhunsa ja piti silmiään kiinni. Samoin teki Donna. Donna otti laukkunsa varovaisesti selkänojalta ja söi jäätelönsä loppuun.
- Minne menet? Mandy sanoi huolestuneena. Donna katsoi Mandya ja sanoi nopeasti:
- Ei, sinä joudut mukaan… Tule.
Kävellessään he katselivat kuinka aurinko porotti kauppojen ikkunoista sisään ja kuinka kaikilla koirilla oli jokin kiire, mutta ei ainakaan Donnalla ja Mandylla.

Donna käveli kadulla. Yhtäkkiä hän huomasi että joku outo mies seurasi häntä. Mies lähestyi ja lähestyi Donnaa askel askeleelta. Jostain kumman syystä  mies heitti palavan tupakantumpin Donnan paidan sisään. Donna ihmetteli mikä ihme paidan sisällä kuumotti. Hän laittoi kassinsa maahan ja alkoi ottaa päällys paitaansa pois. Juuri kun hän oli saanut päällys paitansa pois meni tumppi hänen T-paitansa sisään. Donna alkoi kiljua ja samassa takana ollut mies hyökkäsi Donnan kimppuun ja varasti tämän käsilaukun. Donna istui maassa ja huusi apua. Samassa poliisi lähti varkaan perään, mutta ei saanut varasta kiinni. Onneksi laukussa ei ollut lompakkoa tai mitään muuta arvokasta.
- Onko kaikki hyvin, neiti? Poliisi kysyi ystävällisesti.
- On toki! menkää vain jatkamaan työtänne rauhassa. Ei minusta tarvitse välittää. Donna nousi ylös ja haukkoi henkeä syvään.
Donna huomasi että maassa lojui varkaalta tippunut lappu. Hän tarttui lappuun ja katsoi mitä lapussa luki. Donna vei lapun Jackille ja kertoi mitä oli tapahtunut. He veivät sen poliisiasemalle tarkistettavaksi. Poliisiasema oli jo suljettu, vain vartijat olivat paikalla. Olisihan Jackilla ja Donnalla ollut avaimet, mutta he eivät selvinneet ilman jotain tietokoneneroa.
Seuraavana aamuna Jackin aamu oli parempi entiseen verrattuna. Oli pakko lähteä heti. Autonavaimet autoon ja menoksi! Perillä he menivät tietokonehuoneeseen, oikeastaan pieneen toimistoon, jossa oleskeli älykäs mies. He aukaisivat oven.
- Topi, mitä tämä tarkoittaa? Donna ryöstettiin ja tämä putosi ryöstäjältä! Jack kysyi tietokonenerolta, Topilta.
Topi katsoo lappua ja lukee sen ääneen:- "www.hauvat.com ja salasana internetsivuille on 1.7F4.P46.3.467…" Ei! Siitä on revennyt pieni pala! Ei voi olla totta! Meidän on kokeiltava jokaista nappulaa näppäimistöstä. Koko ilta oli mennyt kokeilemiseen, jopa heitä alkoi väsyttämään. He kokeilivat kakki nappulat mutta mitään ei tapahtunut. Kesti vähän aikaa.
- Ei tästä mitään tule… Topi mutisi ja paineli nappuloita. Hän painoi "enter" painiketta ja hups! Sivu löytyi! Donna nukkui sohvalla ja Jack tuolilla. Topi heti alkoi herätellä Donnaa ja Jackia.
- Mitä? Missä? Donna ja Jack kyselivät.
Topi osoitti kuvaruutua ja Jack hymähti. Oikeastaan Jack alkoi nauraa…
- Katsokaa tarkemmin! Siinä on kidnappausjuttuja. "Aikeeni on kidnapata, joku! Olen Velmu! Muuta et sitten löydäkään!"  Voi… Kidnappaus tuo jotain mieleeni… Mikä se nyt olikaan…
- Kenties jonkinlainen nappaus? Jack muistutti.
- Juuri niin… Tämäkin on suuri johtolanka! Nimittäin katsokaa! Kanadassa on käyty kolttosissa. Teidän on aika lähteä Kanadaan, Montrealiin!
- Eihän? Mitä jos sieltä ei löydy ketään ja menemme aivan turhaan? Eihän siinä ole mitään muuta järkeä, kuin vain tuhlata rahaa!
- Poliisiasema maksaa matkan. Ei huolta. Muistakaa! Ei tämä peli vielä loppu ole. Tämä on vasta ensimmäinen johtolanka! Sieltä löydätte lisää.

David meni nukkumaan. Hän ei saanut unta, eikä tiedä miksi. Kuitenkin siinä huoneistossa oli vaikea kävellä tai muuten liikkua, koska se on niin sotkuinen ja David siivoaa sen ehkä kahdessa kuukaudessa. David koitti mennä vessaan, mutta se ei tehonnut. Ei auttanut syöminen, television katsominen, lukeminen… Ei mikään. Davidilla oli vähän vatsakipuja. Häntä myös oksetti. Tuntui, että viimepäivien viinit jylläsivät edelleen vatsassa. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin vain oksentaminen. David meni vessaan ja nosti WC-pöntön kannen ylös. Meni hän etukenoon ja PLÄÄH!
- Yäk! Paprikan palasia! David huudahti ja pyyhki oksennuksessa olevaa suuta.
David oli hyvin herkkä oksentamaan, sillä jos hän on paljon heilunut tai juonut, alkoi Davidia oksettamaan. Vielä pitäisi mennä laivalla Kanadaan. Laivalla! Vaikka pääsisi junalla, niin silti! David ei kuitenkaan tiedä mitään siitä, että he menevät laivalla. Ei Johnkaan. Topi vain halusi, että kaikilla olisi hauskaa.
Lähtöön on vielä yksi pitkä päivä. Jack odotti innolla pääsevänsä taas laivalle juopottelemaan.
- Vielä yksi, kamala, inhottava, pitkä ja tylsä päivä, siihen kuin me lähdemme! Jack valitti puolipukeissa keittiönpöydän äärellä. Otti hän ruisleivän ja laittoi siihen voita. Donna katseli lehteä ja kippasi pienen lirun kaakaota kuppiinsa.
- Jack… Minkä takia sinulla on niin kamala kiire sinne laivalle? Donna edellytti.
- Tahdon pitää hauskaa, tietty! Onhan siellä alkoholia, esityksiä, maukkaita n…
- Anteeksi? Donna oletti jälleen. Jack punastui ja meni olohuoneeseen. Donna tuli perässä ja kysyi taas:
- Jack, kuinka sinä julkeatkin sanoa jotain tuommoista?
- Anteeksi… Olisin sanonut, että… että… Maukkaita nekkuja!
Donna istahti Jackin viereen sohvalle. Hän antoi Jackille pusun.
- Voi, Jack! Donna sanoi hymyillen ja halasi Jackia kovasti. Jack ei hymyillyt, vaan tarkoitti oikeasti naisia. Jack oli huolissaan. Seuraavana aamuna Donna soitti Johnille:
- No, Donna tässä terve. En muistanut eilen soittaa, että meidän on heti paikalla lähdettävä Kanadaan, Montrealiin. Soita Davidille ja pakkaa kamat, niin päästään lähtemään. Nopeasti. John soitti ja pakkasi kamansa, mutta David oli vähän huonolla tuulella. Tiedät varmaan miksi. Meri!- Tule, Donna! Pian nyt! Purtilo häipyy tunnin päästä! Jack huusi ovella. Donna kiiruhti ja taksi tuli juuri hyvään aikaan.
- Antakaa laukkunne minulle, neiti. Asetan ne takakonttiin. Taksinkuljettaja mainitsi ystävällisesti hymyten. He menivät taksiin. Taksinkuljettaja huomasi Jackin ja Donnan hopun, joten hän ajoi kovinta ja sallittua nopeusrajoitusta. Perillä John ja David odottivat heitä aulassa.
- Laiva lähtee pian! Mennään! John sanoi ja lähti tarmokkaasti laivaa kohti.
Laivassa David alkoi keinua kuin keinu. Olihan Davidilla mukana 6 pakkausta pahoinvointilääkkeitä.

Hytissä David makasi sängyllä. Häntä vähän oksetti, mutta vain vähän. Jack vain jätti laukkunsa hyttiin ja heti hän meni suoraa päätä tanssilavan viereiseen pöytään.
- Mitä saisi olla? Alkoholitarjoilija kysyi Jackilta.
- Yksi viski jäillä, kiitos. Jack vastasi hymähtäen. tarjoilija meni pois ja joku asteli lavan verhojen takaa.
- Tervehdys, kaikki koirat! Tänään meillä on paljon ohjelmaa. Esiintyjinä toimivat: Jazzpojat, upea naisten tanssiryhmä lopuksi, laivatango, ja kaikkea muuta kivaa!  Jackin korvat nousivat pystyyn. Naisten tanssiryhmä, mutta se on vasta lopuksi. Jack sai viskinsä jäiden kera ja päätti mennä kannelle.
David, John, Jack ja Donna oleskelivat laivankannella. He katsoivat meren tuomaa, kaunista maisemaa. Tuuli humisutti Donnan mekkoa, mutta yhtäkkiä Donnan hattu lensi yli laidan. David yritti ottaa sen kiinni ja luisui melkein laidan yli, kuin Titanicissakin. Donna kiljui ja kaikki tarttuivat Davidin tassuun. Johnilta lipesi ote ja David oli vain kahden käden varassa. Nopeasti Jack ja Donna kiskaisivat Davidin takaisin kannelle. Samassa turvamiehet tulivat katsomaan.
- Mitä täällä tapahtuu? Yksi miehistä kysyi.
- Ystävämme melkein tippui yli laidan! Jack kertoi.
- Olitte voimakkaita ja urheita pelastamaan hänen hengen. Kiitos. Yksi miehistä kiitti. He veivät Davidin hyttiin makaamaan.
- Ihmeellistä… Minulla ei ole enää huono-olo. David mutisi Donnalle, joka pyyhki märällä paperilla hänen otsaansa.
- Eikö. Olet voittanut huononolosi. Tästä lähtien sinulla ei pitäisi enää olla huono-olo täällä laivassa. Donna selitti vaiteliaalla äänellä. Jack istuskeli Davidin vieressä. Yhtäkkiä hän muisti naistentanssin ja lähti heti tanssipaikalle. Se oli likimain alkamassa. Kuului musiikkia kovilla bassoilla kitaran kera. Esirippu aukesi ja sieltä paljastui kasa kauniita naisia. Lavan ihan edessä käveli tanssin päätanssija. Hän oli kaunein. Jack näki vain edessä olevan naisen. Hän heilutteli peppua yleisölle ja tanssi kuin maailman paras tanssia. Hän katseli Jackia, iski silmää ja tiputti lapun Jackille. Jack otti sen vastaan innoissaan.
- Wau! "Nähdään takahuoneessa klo 23.00, huoneessa numero 3". Vähän on makeeta! Jack lähti tyytyväisen näköisenä pois. - Mikäs noin nyt hymyilyttää? Donna kysyi.
- Ei mikään… Jack mumisi ja laittoi kutsun povitaskuunsa säilöön. Hytissä Jack katseli ja haisteli kutsua, joka tuoksui ihan vaniljahajuvedelle. Kello alkoi lähestyä jo yhtätoista. Jackia alkoi jo jännittää, mitä siellä tapahtuu. Olisikohan se illallinen tai joku muu juttu. Jack lähti takahuoneeseen.